Danten hoitopäiväkirja

Täällä Repolanmäen omien hevosten ja ponien hoitajat voivat kirjoittaa hoidokkiensa hoitopäiväkirjoihin.
Aina Honkanen
Viestit: 18
Liittynyt: La Syys 26, 2015 9:40 am
Paikkakunta: Ohtojärvi

Re: Danten hoitopäiväkirja

Viesti Kirjoittaja Aina Honkanen » Ke Touko 10, 2017 3:28 pm

Nousin sängystä jo seitsemältä kirkkaaseen Ohtojärveläiseen päivään ja valmistin Ellan aamupalan Tupperware-astiaan, ja koira tuijotti minua kummissaan. Puin päälleni lähimmät ratsastushousut ja lämpimän hupparin. ”Kuule Ella, tänään mennään maastoilemaan!” ilmoitin koiralle ja kun se huomasi, että otin sen hihnan kaapista, niin koira lähti hyppimään etuovea vastaan. ”Joo, juon vain kahvin ensin, hölmö!”

BMW lähti rähisten käyntiin ja Ella tuijotti koko matkan takaoven ikkunasta ulos, haukahdellen ohikulkeville koirille. Kun se näki kaartavani Repolanmäen pihaan, Ella loikkasi etupenkille läähättämään. Nauroin koiralle ja ennen kuin ehdin komentaa sitä, se ampaisi etuovesta ylitseni ulos. Kirpsakka aamutuuli piristi mukavasti ja kun kello näytti vasta kahdeksaa, oloni oli hyvin onnistunut. Ella tervehti Emmaa ja Maria kävellessämme kohti tallia ja naiset rapsuttelivat koiraa naureskellen. ”Eikö Dante yritä syödä sitä?” ”Ei se ainakaan vielä mitään ole tehnyt,” nauroin ja jätin koiran hetkeksi naisten seuraksi. Kysyin ohimennen Emmalta, että löytyykö kottikärryt ja talikot sieltä mistä ennenkin, ja sain myöntävän vastauksen.

Ruunan karsina ei varsinaisesti ollut iso, mutta todella iso siihen verrattuna, mitä viimeiseen vuoteen olin siivonnut: eli ei mihinkään. Dante oli onnistunut myös sotkemaan karsinaansa totaalisesti ja melkein itketti kun löysin purujen alta yhä enemmän siivottavaa. Loppujen lopuksi siihen ei kulunut kuin reilu tunti, että sain vietyä lannat pois ja vaihdettua puruja. Tämän lisäksi ehdin tunnissa antamaan Ellalle ruokansa ja pyyhkimään Danten vesi- ja ruokakipot. Kun olin tyytyväinen lopputulokseen, autoin Emmaa vielä siivoamaan loput karsinoista tyhjentämällä välissä tämän kottikärryt. Kun kello näytti puolta kymmentä, hain varustehuoneesta Danten suitset ja harjakorin. Vihelsin koirani varustehuoneeseen odottamaan ja lähdin itse tarhoille hakemaan Suurta Mustaa. Kevätaamu oli ihanan raikas ja tuntui siltä, että hento tuuli vei mukanaan kaiken ylimääräisen lannanhajun.

Pikkupojat tervehtivät minua taas tarhan portilla ja jälleen vietin niiden seurassa hetken kaksikkoa rapsutellen. Smokey näytti loukkaantuneelta, kun minulla ei ollut tarjota niille herkkuja ja shetlanninponi tuhahti pettyneenä. Andrus tyytyi rapsutuksiin ja yllätyksekseni Dante käveli tarhan toisesta päästä yli puolen välin lähemmäksi! Ruuna pörisi korviaan epäluuloisesti heilutellen, mutta antoi kiinni, kun kävelin hitaasti sen luokse. Jouduin häätämään poniruunat pois tieltä, ettei Dante kävelisi suoraan niiden yli ja tarhan ulkopuolella tarjosin Dantelle Inkerille tarkotettuja herkkuja ihan vain sen takia, että se oli omasta tahdostaan lähestynyt minua. Matkalla talliin se kuitenkin aloitti pelleilyn – ruuna esitti säikähtävänsä kottikärryjä, joita Emma työnsi toisessa päässä pihaa ja otti muikean sivuhyppyaskeleen siitä poispäin. Raahauduin muutaman raviaskeleen verran sen mukana ennen kuin sain ruunan pysäytettyä ja toruin sitä kuuluvasti.

Tallissa ruuna oli kuitenkin rauhallisempi – tai no, niin rauhallinen kuin hullu puoliverinen voi olla. Se kuopi maata hulluna kun erehdyin vastaamaan tekstiviestiin kesken harjauksen, joten hoidin sen vain nopeasti kuntoon ja vedin itselleni ihan turvallisuussyistä kypärän päähän ja hanskat käteen ja suitsittuani ruunan hain Ellan mukaamme. Jätin varustehuoneen pöydälle lapun, että lähdimme kävelemään ja lähtöajankin varmuuden vuoksi ja niin meidän kolmen kopla lähti rämpimään metsikköä päin.

Dantella oli todella hyvä mieli, koska ruuna kulki reippaasti, muttei tuntunut mitenkään vaikealta. Ella tuli vierellämme koko matkan, mitä Dante tietenkin vähän ihmetteli, mutta ruunanrupsukka ei kiinnittänyt koiraan turhan paljon huomiota. Ravin nostettuani energiaa kuitenkin löytyi, Dante yritti kiskaista päänsä alas ja nosteli pyllyään ilmaan, mutta sain sen pään takaisin ylös ja kunnon ravia siitä irti. Ravailimme hetken ja kiitin Dantea melkein jokaisen ravatun metrin jälkeen, joten ruunan mieliala kohosi entisestään ja se oli ihanan pirteällä tuulella! Aurinkokin uskalsi näyttäytyä, joten pystyin itsekin unohtamaan kaikki hetkelliset huolenaiheet ja keskityin keventämiseen kunnolla.

Hetken käynnin jälkeen katsoin tilaisuuden tulleen ja pyysin Dantelta laukkaa. Ruuna nosti laukan äänekkäästi hörähtäen, mutta pysyi yllättävän hyvin käsissä – jouduin jopa pyytämään siltä lisää vauhtia menoon! Musta ruuna laukkasi korvat hörössä eteenpäin ja löysätessäni ohjaa se laski päätään alemmas ja tiesin sen nauttivan, koska nautin itsekin laukkaamisesta taas pitkästä aikaa. Tein muutaman uuden laukannoston ravin kautta kontrollin palauttamiseksi ja pyydettyäni kolmannen laukkapätkän jälkeen Dantelta käyntiä kiitin sitä palalla porkkanaa taskustani. Ruunan korvat eivät kertaakaan kotimatkalla painuneet niskaan silittäessäni ja taputtaessani sitä. Dante hörisi lujaan ääneen oman käyntinsä tahtiin ja naureskelin sen selässä koko loppumatkan – en ollut koskaan nähnyt yhtä iloista lohikäärmettä.

Talliin päästyämme muut olivat sieltä kaikonneet, joten hoidin yhä pörisevän ja iloista ilmettä näyttävän hevosen hiljakseen tarhakuntoon, kun kiirekään ei ollut. Meillä oli maastossa hurahtanut melkein kaksi tuntia ja Dantekin oli väsynyt huomattavasti, mutta ainakaan se ei yrittänyt syödä minua enää. Ella nukahti tallin käytävälle eikä edes huomannut, kun lähdin viemään Dantea tarhaan. Portilla päästettyäni pojan irti annoin sille vielä muutaman herkun ennen kuin lähdin siivoamaan jälkiäni tallista.


__________________
(11.05.2017) Arnikan kommentti: Dantehan on päivä päivältä enemmän pikkusormesi ympärillä! Etenemistänne on ilahduttavaa seurata. Sait todella rehkiä Danten karsinan siivouksen kanssa (en edes muista milloin Danten karsina oli viimeksi näin puhdas), mutta onneksi ihana maastoretki piristi. Tämän hoitokertomuksen myötä tilillesi ropsahtaa jälleen 20 mynttiä, ja lisäksi olet nyt kirjoittanut laskujeni mukaan jo 10 hoitokertomusta, mikä tarkoittaa upouutta kiiltelevää Ahkera hoitaja -pronssimerkkiä!

Kuva
♥ Svartbergs Dante 26.09.15 --> ♥

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa