virtuaalihevonen

Pikku-Liinakko

  • Nimi: Pikku-Liinakko, "Pikkis"
  • Skp, rotu: ruuna, suomenhevonen
  • Tuntomerkit: rautias (liinakko), lsi kj ksk, säkäkorkeus 156cm
  • Synt. aika & ikä: 12.03.2007 Suomi, 11-vuotias (reaali)
  • Rekisterinumero: VH15-018-0251
  • Haastavuus: hoidettaessa / ratsastettaessa
  • Painotuslaji: yleispainotteinen
  • Koulutustaso: He:B (ko) / 90 cm (re) / 50 cm (me)
  • Ex-omistaja: Tuontikeskus Alegre
  • Omistaja: Arnika VRL-01371 / Repolanmäki

Luonnekuvaus

Pikku-Liinakon nimi ja ulkomuoto ovat omiaan saamaan kenen tahansa sydämen läpättämään. Voi, mikä söpöläinen! Soman nimen ja ulkokuoren alla piilee kuitenkin kovan kundin elkeillä ja jättimäisella egolla varustettu juntura, jonka kanssa kaikki eivät vain tule juttuun. Kukapa jaksaisi päivästä toiseen katsella mieltään osoittavaa, pukittelevaa ja oikuttelevaa hevosta, oli se miten söpö tahansa? Toisaalta aina välillä käy niinkin, että kemiat Pikkiksen ja jonkun ihmisen välillä yllättäen todella kohtaavatkin, ja silloin kasassa on parhaimmillaan todella hyvin toimiva paketti.

Pikkis ruunattiin vasta verrattain myöhään, kun se 8-vuotiaana muutti meille Repolanmäkeen asumaan. Hankala sanoa, kuinka suuri osa Pikkiksen oikuista pohjautuu sitkeästi pinttyneisiin orimaisiin tapoihin ajalta ennen ruunausta, ja kuinka suuri osa niistä vain yksinkertaisesti kuuluu Pikkiksen perusluonteeseen. Oli miten oli, tämän ruunan kanssa tarvitaan poikkeuksellisen yhteensopivia kemioita, että homma saadaan luistamaan. Parhaiten Pikkiksen kanssa näyttävät tulevan toimeen ruunan itsensä kaltaiset luupäät, jotka eivät pelkää laittaa ruunaa kuriin ja ojennukseen. Reitti Pikkiksen sydämeen ei löydy ihan tuosta vain, mutta kun sinne kerran onnistuu löytämään, saa huomata, että ego ei ole ainoa asia, mikä Pikkiksessä on isoa: pohjimmiltaan tämänkin ruunan sydän on suuri ja kultainen (tai ainakin jotkut kovasti näin väittävät)!

Hoidettaessa Pikkis osoittaa usein mieltään tavalla jos toisellakin. Hoitotoimenpiteet onkin parasta suorittaa nopeasti ja sujuvasti, ennen kuin ruunalta menee hermot. Huonoina päivinään Pikkis osaa olla pirunmoinen paukapää, joka todella pistää hoitajansa kärsivällisyyden koetukselle. Vai miltä kuulostaa hännällään huiskiva ja hampaat ilmassa viuhuen yrmyilevä ruunanpentele, joka ei sitten millään ole kuulevinaankaan mitään hoitajan antamia käskyjä? Joskus Pikkis saattaa jopa näykkäistä, jos hoitaja ei ole varuillaan. Jatkuvassa puraistuksi tulemisen vaarassa ei Pikkiksen kanssa kuitenkaan joudu olemaan, vaan pahaa tapaa esiintyy vain ruunan kaikkein huonoimpina päivinä, joita onneksi on loppujen lopuksi aika harvoin. Perusarjessa Pikkiksen tuittupäisyys esiintyy lähinnä pienissä eleissä ja asioissa, aivan kuin ruuna tieten tahtoen pyrkisi tekemään kaiken hankalaksi: se ei pidä omatoimisesti jalkojaan ylhäällä kavioita puhdistettaessa, se nostaa päänsä ylös kun pitäisi laittaa riimu tai suitset, ja satuloidessa se luimii... Kuitenkin jos hoitaja osaa olla määrätietoinen ja vaatii Pikkistä käyttäytymään, jäävät huonot tavat ennen pitkää sivuun ja lopulta yhteinen arki sujuu ilman suurempia hankaluuksia.

Taluttaessa Pikkiksen iso ego tulee ehkä eniten tielle, kirjaimellisesti. Se ei varsinaisesti jyrää päältä eikä pyri tallomaan ihmistä jalkoihinsa, mutta oman tilan käsite tuntuu olevan Pikkiksellä hakusessa. Se kävelee vailla huolen häivää niin lähellä taluttajaa, niin että taluttaja saa jatkuvasti varoa varpaitaan ja käskeä ruunaa pitämään vähän etäisyyttä. Vaatii oman aikansa ja kunnioituksensa, että Pikkis lakkaa taluttaessa pöngertämästä taluttajan syliin. Pikkis viihtyy ulkosalla, ja tarhasta haettaessa se usein osoittaa mieltään kääntämällä peräpäänsä hakijaa kohti. Ei tarvitse kuitenkaan pelätä joutuvansa juoksemaan Pikkiksen perässä ympäri tarhaa, sillä ruuna antaa kyllä lopulta ottaa nätisti kiinni — kunhan osoittaa aluksi mieltään, kuten tavallista. Muiden hevosten kanssa Pikkis tulee toimeen ihan kelvollisesti. Tammojen kanssa ei useinkaan ilmene ongelmia, mutta oriiden ja joidenkin ruunienkin kanssa Pikkiksellä saattaa mennä napit vastakkain. Pikkiksen tarhakaveriksi sopii parhaiten hevonen, joka on tarpeeksi kärsivällinen, mutta ei kuitenkaan anna Pikkiksen jyrätä ylitseen.

Ratsastettaessa Pikkis toimii huomattavasti nätimmin kuin maasta käsin. Se vaatii kuitenkin taitavan ratsastajan, joka osaa ratsastaa pääasiassa painoavuilla — Pikkis on äärimmäisen herkkä suustaan, eikä siedä yhtään ohjissa roikkumista! Vaikka Pikkis rakenteensa (ja pääkoppansa sisällönkin) puolesta on varsinainen juntura, löytyy siltä kuitenkin oikein kivat askellajit, joissa on mukava istua. Laukassa saa tosin välillä varautua pukitteluun. Kun pukittelun mahdollisuuteen osaa varautua ennalta, pitäisi ratsastajan kyllä pysyä selässä, vaikka Pikkis vähän takapuoltaan nakkelisikin. Miksikään rodeoratsuksi ruuna ei nimittäin heittäydy, eikä se tiettävästi ole ikinä esimerkiksi noussut pystyyn.

Kouluradoilla Pikkis kulkee nätisti ja on hyvin kuulolla avuille. Kun selässä on ratsastaja, jonka ratsastustyyli pelaa hyvin yhteen ruunan mieltymysten kanssa, on helppo ymmärtää, miksi ihan kaikki eivät pidäkään tätä paukapääsuokkia täysin mahdottomana tapauksena, niin sulavaa voi meno Pikkiksen kanssa parhaimmillaan olla. Esteillä Pikkis on hieman epävarmempi, vaikka hyppääkin teknisesti ihan mukavalla tyylillä. Hypätessä ratsastajan tulee olla varma tekemisistään ja pystyä rohkaisemaan ruunaa tarvittavissa paikoissa, muuten saa varautua lukuisiin kieltäytymisiin ja pudotuksiin. Jos selässä on esteillä vähänkin hermostuneempi ratsastaja, tartuu hermostus myös Pikkikseen, ja silloin voi olla varma, ettei koko jutusta tule yhtään mitään. Jos rataesteet saavatkin Pikkiksen vähän epävarmaksi, niin maastoesteiden voi sanoa olevan tämän hevosen todellinen Akilleksen kantapää. Tästä isoegoisesta penteleestä nimittäin kuoriutuu maastossa hypätessä oikea mamman helmoissa roikkuva nassikka, jota saa maanitella ja rohkaista ihan tolkuttomasti. Maastoesteillä onkin vielä runsaasti petrattavaa, jos Pikkiksen kanssa aikoo tällä saralla ikinä saada mitään kunnolla tehtyä. Noin muuten se on maastossa oikein mukava kaveri, joka ei säiky turhia ja kulkee kaikin puolin hyvin, varsinkin jos mukana on muitakin ratsukoita. Pikkis itsekin tuntuu pitävän maastoilusta — niin kauan, kuin ei joudu hyppimään minkään epäilyttävän ylitse!


Sukutaulu

i. Ensivaikutelmash, rt lkko, 155 cm (EVM) ii. Kasperin Haavesh, trt, 158 cm (EVM)
ie. Ensinäkysh, rt lkko, 155 cm (EVM)
e. Hellin Lentosuukkosh, rt, 156cm (EVM) ei. Kelmi-Liitosh, prt, 158 cm (EVM)
ee. Tytär Helläsh, rt lkko, 157 cm (EVM)

Kalenteri

tämä hevonen ei ole vielä osallistunut kisoihin tai muihin tapahtumiin

Hoito ohjeet & muuta huomioitavaa

tulossa

Varustekaappi

+ harjat, illaloimi, toppaloimi, sadeloimi, yleissatula, satulavyö, yleishuovat, jalustinremmit, ohjat, kuolaimet


Merkittävimmät elämäntapahtumat

24.08.2015 — Pikkis muutti Repolanmäkeen.